Itsekkyyden aika

“Kun ihminen yrittää toimia yltiöyksilöllisyyttä suosivien ihanteiden mukaan, hän alkaa voida huonosti. Suurimpina kärsijöinä ovat nuoret, joiden mielenterveyden haasteet ovat räjähtäneet käsiin. “
- Liisa Keltikangas-Järvinen

Tällä hetkellä meillä on työelämässä neljä eri sukupolvea:
BABY BOOMERIT (synt. 1946–1964)
X-SUKUPOLVI (synt.1965–1980)
Y-SUKUPOLVI (synt.1981–1996)
Z-SUKUPOLVI (synt. 1997–2012)

..tämän vuoksi esihenkilöiden voi olla erityisen haastavaa navigoida erilaisten odotusten, tarpeiden ja niihin vastaamisen keskellä.

Tätä vyyhtiä on helpompi hahmottaa, kun ymmärtää, että odotukset eivät ole syntyneet tyhjiössä.

Jokaista sukupolvea yhdistävät (synnyinvuosien lisäksi) kasvuiässä jaetut teknologiset, sosiaaliset, kulttuuriset ja taloudelliset kokemukset.

Näistä muodostuu sukupolvikokemus, joka:
—> Erottaa yhden sukupolven sekä sitä edeltävistä että seuraavista sukupolvist
—> Muovaa voimakkaasti arvoja, odotuksia, maailmankuvaa ja käyttäytymistä.

Karkeasti voidaan sanoa, että Boomerien ja Äxien jaettuja sukupolvikokemuksia ovat mm. jällenrakennus, vahvat auktoriteetit, taloudellinen kasvu sekä pitkät ja lineaariset työurat, joissa lojaalisuus palkittiin vakaudella ja turvallisuudella.

Heidän kasvaessaan ulkopuoliset vaikutteet ovat olleet pääosin paikallisia ja kansallisia: kotimainen politiikka, oman yhteisön normit sekä suhteellisen yhtenäinen ja hitaasti muuttuva mediaympäristö.
—> Siksi on myös loogista, että he arvostavat työelämässä “kovempia" arvoja kuten tehokkuutta, työmoraalia ja hierarkiaa.

Milleniaalit ja erityisesti Zetat sen sijaan ovat kasvaneet internetin, kansainvälisen tietotulvan, vertailulle altistavan somen ja "rajattomien mahdollisuuksien" keskellä.

Tätä aikaa Liisa Keltikangas-Järvinen kuvaakin "it­sek­kyy­den ajaksi":
- yhteisölliset rakenteet ovat heikentyneet,
- vastuu hyvinvoinnista on yksilöllä
- ihmistä mitataan jatkuvasti suoriutumisen, näkyvyyden ja itsensä toteuttamisen kautta.

Siksi käynee järkeen, että nuoret ovat tottuneet individualistiseen ilmaisuun ja myös odottavat yksilöllisempää, yksilön tarpeet huomioivaa johtamista. Kuormituksen kasvaessa ja vastuun siirtyessä yhä enemmän yksilöille, he priorisoivat yhä enemmän hyvinvointiaan, palautumistaan ja vapaa-aikaansa.

Tähän liittyen, mulla oli viime viikolla kolme puheenvuoroa "Z-sukupolven työelämäodotuksista" ja halusin jakaa tännekin ehkä ne tärkeimmät pointit:

1) Nuorten odotukset ei ole epärealistisia, vaan ne heijastelevat maailmaa, jossa he ovat kasvaneet.

2) Itsekkyyden aikana nuoret tarvitsevat apua ja tukea niiltä, joilla on jo kokemusta, perspektiiviä ja kehittynyt aivojen etuotsalohko.

3) Sä voit olla se tyyppi. ❤️