Miksi (työ)elämä on niin kuormittavaa?

Nykyinen työelämä uuvuttaa, koska siitä on lähes mahdotonta irroittautua.

"Työelämässä oleminen on tila. Se seuraa mukana ajatuksissa, mittareissa, odotuksissa ja vertailussa – silloinkin kun työpäivä on ohi. Työ ei kuormita enää vain aikaa, vaan myös minää.”

Vien tän ajatuksen vielä pidemmälle.

Nykyinen 𝚝̶𝚢̶𝚘̶𝐞𝐥ä𝐦ä uuvuttaa, koska mittaaminen, odotukset ja vertailu ulottuvat käytännössä kaikille elämän osa-alueille.

Unta, liikkumista ja palautumista mitataan.

Onnellisuutta, perhelomia ja sisustusta vertaillaan.

Tykkäyksiä ja seuraajamääriä analysoidaan.

Odotukset työelämää, opintoja, fyysistä kuntoa, taloudellista menestymistä ja ihmissuhteita kohtaan ovat ennätyskorkealla.

Jopa harrastukset ovat tavoitteellisia tai vähintään side hustle.

Ja aina löytyy joku jolla on paremmin.
Jonkun some on vielä kuratoidumpi, sosiaalinen status korkeampi ja useampi tutkinto suoritettuna.

Eivätkä odotukset täyty.

Ennen vertailua pystyi tekemään vaan lähipiirin kesken.

Entä nyt?
Z-sukupolvi on kasvanut ajassa, jossa vertailukohtana on koko maailma.

Paine jatkuvalle dokumentoinnille, itsen kuratoimiselle ja "oman jutun" löytämiselle on ollut läsnä aina.

Jo kauan ennen työelämässä aloittamista.

Kaikki tämä aivojen, identiteetin ja minäkuvan vielä kehittyessä.

Onko siis ihmekään, jos nuoret ovat kuormittuneita tai uupuvat jo työelämän alkumetreillä?

Ja juuri siksi Z-sukupolven mielen hyvinvointia pitää tukea ja johtajia kouluttaa ymmärtämään ja kohtamaan erilaiset tarpeet, odotukset ja lähtökohdat, joista työelämään tullaan.